Lingua ignota

Lingua ignota (latinaa: "tuntematon kieli") on 1100-luvulla eläneen Rupertsbergin luostarin johtajan Hildegard Bingeniläisen kehittämä kieli, jota käytettiin mystisiin tarkoituksiin. Kielen kirjoittamiseksi hän kehitti 23 kirjainta, litterae ignotae. Hän kuvaili kieltään teoksessa Lingua Ignota per simplicem hominem Hildegardem prolata, josta on säilynyt kaksi jäljennöstä.

Sanastossa on 1011 sanaa ja niille pääasiassa latinankieliset käännökset, osa keskiyläsaksaksi. Sanat ovat enimmäkseen substantiiveja, joukossa muutama adjektiivi.^[1] Kieliopillisesti se noudattaa latinaa. Kielen tarkoitus ei ole tiedossa, eikä myöskään tiedetä tunsiko sitä kukaan muu kuin Hildegard. Nykyisin oletetaan, että se olisi tarkoitettu salakieleksi^[1], ja musiikin tavoin hän on saattanut saada sen jumalallisen innoituksen kautta. Hänen ystävänsä Volmar, joka pelkäsi hänen kuolemansa olevan lähestymässä, kirjoitti hänelle kirjeessään: "ubi tunc vox inauditae melodiae? et vox inauditae linguae?"^[1] (Descemet, p. 346; "missä siis kuulemattoman sävelen ääni? ja kuulemattoman kielen ääni?"), mikä viittaa siihen, että kielestä tiedettiin, mutta ei tiedetä tunsiko sitä kukaan hänen kuolemansa jälkeen.

Kielellä kirjoitettua tekstiä on jäljellä vain seuraava pätkä Carminassa: O orzchis Ecclesia, armis divinis praecincta, et hyacinto ornata, tu es caldemia stigmatum loifolum et urbs scienciarum. O, o tu es etiam crizanta in alto sono, et es chorzta gemma., joka on osin latinaa.^[1]

1. ↑ ^{a b c d} W. J. A. Manders, Lingua Ignota per simplicem hominem Hildegardem prolata (Arkistoitu – Internet Archive)